Heureka! Vihaa ja Väkivaltaa

Yksinäisyys saa nyt hetkeksi väistyä väkivallan tieltä. Mietiskelin kirjoittaessani että miten voisin tehdä esityksestä sellaisen että se ei sisältäisi tippaakaan väkivaltaa? Vihaa käsitellessä kun osa kohtauksista tai toimenpiteistä pyrkii väkisinkin olemaan luonteeltaan ainakin jossain määrin väkivaltaisia. Pohdin vihan ja väkivallan suhdetta ja sitä että missä määrin ne ovat toistensa edellytyksiä.

Mietin että olisiko hauskaa luoda esitystä varten eräänlainen mielikuvituksellinen vihaton ja väkivallaton utopia, josta esitys kertoisi, tai johon se olisi sijoitettu. Ajatus tuntui mukavalta, mutta myös aika hankalalta. On aika vaikea yrittää kuvata ihmisen toimintaa fiktiivisesti mielenkiintoisella tavalla jos ei saa käyttää lainkaan vihaa tai väkivaltaa. Herää kysymys että onko lopputulos silloin millään tavalla samaistuttava? Onko se enää varsinaisesti ihmisen toimintaa, jos siihen ei sisälly tippaakaan minkään tyyppistä vihaa tai väkivaltaa? En väitä kyynisesti ihmisen olevan vain läpeensä vihalla kyllästetty väkivaltainen olento, mutta miettikää milloin olette viimeksi nähneet näytelmän, esityksen, elokuvan, tv-ohjelman, tai lukeneet kirjan joka ei sisällä hitustakaan näitä edellä mainittuja elementtejä?

Rohkenen siis esittää seuraavan, vähän hupsulta ja naiiviltakin kuulostavan kysymyksen, mutta en ole ainut joka tätä on tiedustellut. Eli: Miten päädytään maailmaan ilman vihaa ja väkivaltaa ja onko se ihmisten maailma?

Lueskelin tässä taannoin Albert Einsteinin päiväkirjoista ja kirjeistä koottua kirjaa, jossa pääpainona oli Einsteinin sodan vastainen aktivismi. Kirja sisälsi osan legendaarista kirjeenvaihtoa Einsteinin ja Sigmund Freudin välillä. Kirjaan oli sisällytetty ensimmäinen Einsteinin Freudille lähettämä, kysymyksen sisältänyt kirje ja Freudin vastaus siihen.

(luvassa ulkomuistin perusteella tehtyä vapaata referointia)

Kirjeessään Einstein tiedusteli Freudilta, ei enempää eikä vähempää kuin että miten sotahulluus, eli halu sotia saataisiin revittyä irti ihmisistä. Einstein varmaankin toivoi vilpittömästi että aikansa suurin korvien välin asiantuntija pystyisi tarjoamaan jonkinlaisen ”Heureka” – huudon arvoisen oivalluksen, jota voisi käyttää aseena sotaa vastaan. Luettuaan Freudin vastauksen Einstein tuskin huudahti kuuluisaa fraasia, mutta tuskin jäi täysin kylmäksikään. Freud vastasi kirjeeseen ehkä jopa hieman alentuvasti ja piti kysymystä jokseenkin hassuna.

Sotahulluudella Freud otaksui Einsteinin viittaavan väkivaltaan ja totesi väkivallan olevan luontainen osa ihmisen tapaa kilpailla elämänedellytyksistä sekä ratkoa ongelmia ja siten väkivallan olevan mitä suurimmassa määrin osa ihmisyyttä itseään. Eli pyrkimys ihmisen itsensä muuttamiseen jollain tavalla oli Freudin mielestä turhaa. Ainoa vaihtoehto väkivallan ja siten myös sotien ehkäisyyn oli Freudin mielestä pyrkiä koulutuksen ja sivistyksen kautta kehittämään ihmisten tietoisuutta, sekä lisätä yhteenkuuluvuudentunnetta ihmisten välillä, koska yhteenkuuluvuudentunne ehkäisi Freudin mielestä tarvetta käyttää väkivaltaa toista kohtaan. Freud siis koki (yksinkertaistettuna ja vapaasti tulkittuna) että ihmisten välinen toiseus ja tietämättömyys olivat tekijöitä, jotka saivat ihmiset sotimaan ja loivat tarpeen käyttää vakivaltaa toista kohtaan.

Kuulostaa jokseenkin itsestään selvältä, vai mitä?

Slavoj Zizek taas puhuu subjektiivisesta ja objektiivisesta väkivallasta. Subjektiivinen väkivalta sisältää kaikki suorat väkivallanteot (terroriteot, fyysinen väkivalta, uhkailu, vihapuhe yms.) Objektiivinen väkivalta taas pitää sisällään rakenteelliset toimintatavat, jotka luovat edellytykset subjektiivisen väkivallan puhkeamiselle. Eli se on ikään kuin näennäisen neutraalia, sosiaalisesti hyväksyttyä toimintaa, joka tosiasiallisesti luo väkivaltaa aiheuttavia tekijöitä ihmisten välille. Objektiivinen väkivalta on siis ikään kuin “rauhan tila”, jonka subjektiivinen väkivalta rikkoo.

Tältä pohjalta ajateltuna kyse on siitä että elämme järjestelmässä joka rakenteellisen, objektiivisen väkivallan keinoin luo ihmisten välille eriarvoisuutta ja toiseutta ja siten aiheuttaa väkivaltaa. Vai? Eli me ihmiset toimiessamme järjestelmässämme, osana omaa yhteisöämme toteutamme arkisilla toimillamme objektiivista väkivaltaa, joka toimii pohjana subjektiivisen väkivallan puhkeamiselle ihmisten välillä. Onko näin?

Jos päätellään että ”näin se on!” ja pidemmittä puheitta lähdetään ongelmaa ratkaisemaan, niin miten se ratkaistaan ja mitä asialle tehdään?

Freud käski edistää sivistystä kouluttamalla ihmisiä. Myös Zizek on samoilla linjoilla ja varoittaa ryhtymästä hätiköityihin toimenpiteisiin. Zizekin mukaan ihmisillä kun on tapana vaatia ”välittömiä toimenpiteitä” kohdatessaan subjektiivista väkivaltaa ja näillä toimenpiteillä taas on tapana aiheuttaa vain rutkasti lisää objektiivista väkivaltaa, erilaisten ihmisiin kohdistuvin rangaistuksin, rajoituksin yms. keinoin. Täten Zizek:kin ehdottaa kärjistetysti tulkittuna, että subjektiivista väkivaltaa kohdatessa ei tulisi tehdä varsinaisesti mitään, vaan keskittyä pelkästään opiskelemaan niitä syitä jotka aiheuttavat väkivallan.

Pitää siis opiskella. Heureka! …. Vai saako tähän huutaa näin? Ja mitäs sitten kun on opiskellut?

Muuttuuko oma toiminta automaattisesti vähemmän väkivaltaa aiheuttavaksi? Eikö opiskelun avulla opita tiedostamaan omia tekoja ja maailmassa esiintyviä ilmiöitä ja sen kautta tulla kykeneväisiksi ainakin jossain määrin tahdonvaraisesti muuttamaan omaa toimintaa parempaan suuntaan? Näinkö se on, vai olenko ihan hakoteillä? Pitäisikö jotain konkreettista silti tehdä?

No tässä vaiheessa voisin taas iloisesti hyödyntää suurta vihan asiantuntijaa Thich Nhat Hanhia ja todeta hänen sanojaan lainaten että ”Kaikki mitä teemme tai sanomme vihaisina, aiheuttaa vain lisää vahinkoa. Kun olemme vihaisia, meidän tulisi yrittää olla tekemättä ja sanomatta mitään.” Hän kehottaakin hoivaamaan omaa vihaa kuin pientä itkevää lasta ja käyttämään vihan sekä väkivallan välttämiseen muun muassa tietoista hengittämistä ja kävelyä, sekä toisen ihmisen aitoa ja rakastavaa kuuntelemista.

Ei kuulosta hirveän vaikealta. Heureka??? Vai kuulostaako sittenkin?

Kiitoksia lukijalle. Laittakaa ihmeessä kommenttia, tai kysymyksiä, jos joku tekstissä jäi mietityttämään tai ärsyttämään, tai jos tulkintani ovat täysin hanurista ja virheellisiä. Mukaviakin asioita voi kirjoittaa, mutta ei ole pakko.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s